Salilla tuli käyty välillä ihan vain muodonvuoksi. Eipä sitä silloin oikein tiennyt kuinka sitä treeniä tulis tehdä oikea oppisesti, mutta pöäasia että liikkui.
Nyt lasten tulon myötä, liikunta on mukana samallalailla kuin ennenkin, mutta lihasten kanssa treenatessa on jonkinnäköinen tavoite ja tietämyskin.
Mutta.. Onko äideillä oikeutta alkaa harrastaa liikuntaa tavoitteellisesti?
No totta hemmetissä on!
Sain muutamia kuukausia sitten mahdollisuuden kertoa ilta-sanomissa oman kokemuksen "liikuntaa harrastavana suurperheen äitinä". Kuinka moni on joskus sanonut tai edes ajatellut, että
"en voi harrastaa liikuntaa koska mulla on lapsia."
"En voi lähteä salille koska lapsille ei ole hoitajaa."
"En pysty saamaan tavoitteita koska en jaksa alkaa tehdä erikseen lapsille ja sitte itselle ruokaa."
"En mävoi koska oon niin väsyny."
Jep. Kaikki on jollain tasolla ihan totta, mutta TEKOSYITÄ!!
Miksei liikuntaa voisi harrastaa jos on äiti? Liikunta on yksi todella suuri energian lähde. Ilman liikuntaamä olisin kävelevä kuollut.
Moni kysyy multa kuinka voin olla niin energinen ja jaksan liikkua. Jos rehellisiä ollaan, mä en todellakaan ole aina virkku. Mm tänään meidän toinen kaksosista päätti herätä jo klo 5.20, joten eipä siinä ollut vaihtoehtoa B"nukun", vaan silloin noustiin. Siitäkin huolimatta, mä suoritin päivän jumpat kotona lattialla. Kovat oli suunnitelmat lähteä mäkijuoksemaan lähipuiston mäkeen, jolloin isommat lapset olis päässy myös leikkimään lähipuistoa kauemmas. Toisin kävi! Joskus on kuitenkin niitäkin aamuja kun mä vaan nappaan aamulla aikasin heränneet lapset mukaan ja lähden lenkille. Silloin muut saa jatkaa isin kanssa unia ja me aamuvirkut herätään uuteen päivään raikkaassa ilmassa.
Tässä kuvassa lenkille ollaan lähdössä klo 6.50 (huoh!! Väsy oli kova, mutta kotiin tultaessa ihana fiilis.)
Nykypäivänä ihmisille asetetaan kamalat paineet. Liikuntaa täytyy alkaa harrastaa jo 2vkoa synnytyksen jälkeen ja sun töytyy mahtua tavote farkkuihin jo 3vkon päästä sen jälkee, kun oot kantanu uutta ihmistä sun sisällä ja levittäny lantiota ja vatsanahkaa itsestäs riippumatta.
Täytyy olla pyöreä pylly ja isot olkapäät. Täyyy mahtua xs kokoseen paitaan ja ihan max M kokosiin housuihin. Ja koon ollessa niinkin "iso", täytyy kaikki niiden housujen alla olla lihasta.
Täytyy myöntää, että itse oon ajatellut ihan samoin, joka on oikeasti ihan kamalaa!
Ihmisten ei anneta enään olla ihmisen näköisiä ja kokoisia. Tai annetaan, eihän sua kukaan tuu leikkelemään lehden kansikuvan naiseksi tai mieheksi, mutta paineet ulkopuolelta on kamalat. Oon todella onnellinen, että se suurin fitness hifistely on ohi. Tällä hetkellä osaan arvostaa sitä mitä oon tehny ja myös sitä mitä en oo saanu tehtyä. Pääasia että voi hyvin. Ei se miltä näyttää. Mitta valittaa ei saa, jossei asialle aijo mitään tehdä.
Itse viiden lapsen äitinä voin sanoa, että liikunnan harrastaminen tavoitteellisesti on oikeasti mahdollista. Ei tarvitse alkaa punnita ruokaa, ostaa kamalan kalliita PT palveluja ja muuttaa salille. Liikuntaa voi harrastaa myös lasten kanssa. Me käydään paljon yhdessä lenkeillä ja pyöräilemässä. Itse syön ihan samaa ruokaa kuin kaikki muukin talonväki, mutta vältän perunaa, makaronia, leipää yms.. Annoskoko on se mitä lautaselle laittaa. Ei siis mitään puntarihommia, ne on sitä fitness hifistelyä, ei meikäläisen makuun ollenkaan. Ja millaisen kuvan sekin tuo lapsille? En halua edes tietää mitä pienet aikuisen alut siitä ajattelee.
Herkkuja suon itselleni jos semmoiselle on aihetta, mutta muuten niitä mässäillään vaan herkkupäivänä lasten kanssa :) ja täytyy olla rehellinen ja kertoa, että kyllä niitä herkkuja mässätään välillä arkenakin niin ettei lapset nää ;)
Se että on äiti, ei tarkoita että kaikki aika täytyy pyhittää niille niin rakkaille jälkikasvuille. Ei missään nimessä!! Äidit eivät oo yli-ihmisiä, vaikka jotkut niin väittää. Me ei olla koneita, jotka pystyy kaikkeen ilman että meidän koneet sammuu! Me ollaan ihmisiä, siinä missä muutkin, mutta tekosyyt on meillä kyllä hallussa. Ja onhan lapsilla isä, yhtä tärkeä ja saman arvoinen kuin äiti.
Tällä hetkellä osaan arvostaa itseäni.
Täytyy kyllä allekirjoittaa se, että jos pitää itsestään huolta läpi vuoden, oli sitten raskaana tai ei, on sillä suuri merkitys palautumiseen ja jaksamiseen. Itse oon palautunut jokaisen lapsen jälkeen todella hyvin ja nyt osaan arvostaa oikeasti niitä kommentteja joita saan.
Mitä sitte, Jos ala vasta pömpöttää sektioarven päältä?? Mitä sitten jos sisäreidet on saanu esikoisen odotuksen jälkeen osumaa?? Siinä ei oo mtn ongelmaa, ellet sä itse siitä sellaista tee. Vielä voisi olla itselle armollisempi joissain asioissa,mutta ehkäpä aika tekee tehtävänsä.
Nyt kaikki kaivaa kuopan ja heittää tekosyyt sinne. Lasten kanssa harrastaminen on ihan huippu hauskaa.
Kiinnostaisko muita , miten meillä liikutaan? Itse ainakin haluisin kuulla kuinka muut liikkuu? (Lasten kanssa tai ilman).
Iltasanomien jutun voit lukea täältä. Tuu ihmeessä kertomaan mitä mieltä olit.
http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-2000001116316.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti