http://arvostettu.com/hanen-vaimonsa-jattaa-hanet-ja-lapset-riidan-jalkeen-kaksi-paivaa-siita-vaimo-saa-taman-kirjeen/
Itse oon aloittanu kotiäitiyden keväällä v 2010. Toisen lapsen syntymän jälkeen jatkoin luonnollisesti kotona oloa taas "ainakin" äitiysloman verran.
Myös mä oon saanu kuulla niitä kuuluisia "mitä sä valitat, sähän oot vaan kotona?"
"Miten sä voit olla väsyny, sähän oot vaan kotona etkä käy töissä? Kävisit töissä niin tietäisit kuinka raskasta se on!". Diipadaapa!!! Paskaa sanon minä.
Yksikään ihminen, joka ei oo kokenu kotiäitiyttä (tai vastasuudessa koti-isyyttä), ei tiedä mitä se "vaan kotona oleminen" on. Ymmärrän täysin vanhempia, jotka jatkaa työelämässä heti äitiysloman jälkeen. Se ei tee siitä vanhemmasta yhtään sen huonompaa kun vanhemmasta, joka on kotona sen 3vuotta jonka yhteiskunta huimasti tukee.
Meillä toisen lapsen ollessa 10kk, mä painelin duuniin ja mies jäi kotiin lasten kanssa. Uskokaa tai älkää, en sen jälkeen kuullut noita hermoja raastavia "miten niin sä..et sä voi.. Sähän vaan oot kotona."
Tuolloin meillä ainakin mies tajusi, että ei siellä kotona maata soffalla, selailla facebookkia ja juoda päiväkaffeja hillomunkkien kanssa.
Itse oon ollut nyt enemmän tai vähemmän jo seitsemättä vuotta kotiäitinä. Voin käsisydämellä sanoa, että nautin lasten kanssa kotona olemisesta. Saat itse suunnitella menoja (toki lastenehdoilla, mutta kaikki onnistuu tarvittaessa jos siihen asennoituu!). Saan tehdä päivälliseksi juuri sitä ruokaa kun mua sillä hetkellä huvittaa syödä ja vieraita voi olla kylässä vaikka aamusta iltaan, koska mähän oon "vaan" kotona.
Moni kuitenkin unohtaa sen mun itse työn. LAPSET.
Tällä hetkellä meillä asustaa 3vaippaikäistä. Vaihdan n. 15vaippaa päivässä. Viikossa se tekee n. 105vaippaa ja kuukauden saldo on reilut 400vaippaa. Lisäksi mun työ vaatii myös takapuolien pyyhkimistä ja nenän niistoa. Ruokalautasia mä laitan valmiuteen päivän aikana n20. Ulos lähtiessä puen kylminä aikoina 6hanskaa ja 4hanskaa mun pitää auttaa kunnolla ettei ranteet palellu. Ulkohousuja, takkeja, kenkiä, pipoja.... Jossain vaiheessa jollain tulee taas vessahätä tai vaipan vaihto on edessä jolloin vaatteet riisutaan ja puetaan uudestaan. Sama homma toistuu kun tullaan sisälle.
Ja onhan se kiva kulkea puhtaissa vaatteissa. Pesukone tulee laitettua päälle joka päivä, joka ikinen päivä, 2kertaa.
Sitten ..tosi kurjaa tää nykypäivä, kun ei ne pyykit itsestään hyppää kuivaustelineelle ja sen jälkeen vielä viikattuna kaappiin, täytyy siis sekin tehdä.
Ai hitsi!! Muistat juuri että makaronit kiehuu pohjaan ja lähdet ottamaan niitä pois liedeltä. Huomaat että eilistä kastiketta ei olekkaan tarpeeksi, joten alat tehdä sitä. Välillä halit ja pussaat ja välillä autat juuttuneiden legojen kanssa. Välillä kurkit ulos ikkunasta, että isommilla lapsilla on kaikki hyvin ja leikit sujuu.
Ajattelet hetken istahtaa, tavallisesti mun istumapaikka on lastenhuoneen lattialla pikkuautojen ja legojen seassa. Huomaat kuitenkin, että puhtaat viikatut pyykit on levitetty lattialle. -->Seuraavan "työtehtävän" kimppuun. Lapset huutaa jo nälkäänsä ja väsymystä.
Ruokailujen jälkeen lapset (pienimmät) menee nukkumaan, jolloin mulla alkaa "vapaa-aika". Siihen sisältyy mm. Ruokailun seurauksena tulleen kaaoksen siivous. Lelujen keräystä. Isompien lasten kanssa olemista ja puoliksi kylmettyneen päiväkahvin juomista.
Tässä on vain murto-osa mun päivästä, jolloin oon "vaan kotona".kaiken tämän keskellä, mun itse täytyy tehdä tämä kaikki myös itselle--käydä vessassa, pukea, syödä, laittaa vähän naamavärkkiä ja hiuksia ojennukseen sekä muistaa suoda vain itselle pieni hetki päivässä.
Useimmiten kaikki tää onnistuu meiltä ilman minkäänlaista ongelmaa. Koti on siisti, ruoka valmiina ja lapset tyytyväisiä. Mutta joukkoon mahtuu myös niitä ei niin hyviä päiviä.
Mitä ihmiset on sitten sanomaan, varsinkaan jossei niitä lapsia ole? Tai mitä se auttaa, jos sulla ei energiaja hermot kestä sitä "vaan" kotona olemista,niin painella mielummin töihin, helpottuuko se elämä kerta heitolla?
Itse oon nähnyt myös tämän puolen. Lapsiperheellisenä itse koin työlläämäksi kuskata lapsia hoitoon ja tehdä vuorotyötä samaan aikaan. Piti sumplia työvuorot, piti kattoa ettei isännän kanssa olla samaan aikaan yövuorossa. Piti olla varavaatteet ja kuravaatteet joka lähtöön. Piti herätä kukonpierun aikaan ja yrittää saada pakka kokonaisena edes sinne hoitoon ja töihin. Sen jälkeen piti hoitaa hommat ja kotona odottikin jo aamusta jäänyt kaaos. Sama homma jatku päivästä toiseen. Ok, toisille tää vaihtoehto on parempi kun kotiäitiys/isyys, itse nautin enemmän kotona "työskentelystä" lasten kanssa.
Tänä vikonloppuna mä päätin, että on mun vuoro heittää aivot narikkaan ja lähteä hetkeksi pois "työpaikalta". Eihän kukaan ihminen jaksa painaa duunia 24/7/365? Oli se työpaikka sitten kotona tai jossain muualla. Hanna-Kaisa, Perjantaina siis tanssitaan ja nautitaan. Sen me äidit ollaan ansaittu.
En siltikään vaihtais tätä työtä mihinkään. Kotiäitiys on maailman paska palkkaisin työ, mutta samalla maailman palkitsevin. Se millä asenteella aijot sun työn suorittaa, on itsestä kiinni.
Kuinka muut kokee tän? Onko teidän mielestä äideillä oikeutta "valittaa" ja haluta omaa-aikaa?
Voiko ihmisille oikeasti sanoa "itsepähän oot lapset hankkinu, joten itsepähän ne saat hoitaa"?
Sanna
Huippua että kirjoitat taas. Kotiäitiys on kyl oikeen työtä työlästä. Ei paljon oo mitää 12minuutin lakisääteisiä kahvitaukoja.:D Mä oon välillä tehny viikonloppuvuoroja, ihan vaan, että saan vähän "omaa aikaa". Ja sit arvostaa taas sitä kotona oloa. mut tästä tuli mieleen et sellanen "Meidän päivä"-postaus ois kiva. Mä saan sellasista hirveesti inspistä ja on kiva tietää miten muiden päivät kuluu. :) T: kolmen lapsen kotiäiti
VastaaPoista