3. Hääpäivä

Aika rientää ihan mahdotonta vauhtia. Tänään 13.7 juhlitaan jo 3. hääpäivää. <3  muistan edelleen sen fiiliksen mikä aamulla vallitsi herätessä kaason luota. Edellispäivänä oltiin koristeltu juhlapaikka ja sain monesti kuulla kuinka olin niin rauhallinen. Pelkäsin ehkä itse jo vähän sen rauhallisuuden loppuvan seuraavana aamuna, mutta toisin kävi. Matkattiin kaasojen kanssa ammattilaisten hoiviin juhlahumussa :)

Limusiini tuli hakemaan meidät ja suunnattiin kohti kirkkoa. Voi sitä jännityksen määrää. 

Paappa odotti jo kirkon ovella, jotta sai astella saattamaan mut puoleen väliin kirkonkäytävää.

Alttarilla seistessä, olo tuntui rennolta mutta ihanan jännittävältä. Yksi ainut toive ja pyyntö mulla oli miehelle.

"Katsothan mua silmiin kun sanot TAHDON?"

Mieheltä kysyttiin ensin "tahdotko...?", mutta arvata saattaa, mies vastasi myöntävästi papille, ei mulle ;)

Tästä onkin käyty monet vitsien heitot, että mies saa koko loppuelämänsä kuulla tästä :D

Nooh. Onneksi anteeksi pyynnön se esitti jo alttarilla, koska hoksasi ettei muistanut meidän yhtä yhteisesti sovittua juttua :D

Häät oli niiin ikimuistoiset. Pienet, rennot ja super hauskat. Ei mtn suuria juttuja, perusruokaa, pienetkoristelut, hauskanpitoa, jutustelua ja yhteistä olemista läheisten kanssa. 

Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon. Töitä, 3lasta, ylä- ja alamäkiä.. Välillä olen ollut valmis maksamaan, että joku hakee tuon miehen hevonjorpakkoon, mutta sitähän se terve parisuhde on. Risuja ja ruusuja, mutta enemmän niitä onnen hetkiä. 

Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Ei ainakaan uutta työpaikkaa eikä lapsia, mutta varmasti  ylä- ja alamäkiä. 

Lainatakseni esikoista "ylä ja alamäkiä on yhtä paljon, mutta riippuu mistä päin tulee."

Juurikin näin. Valitaan siis ensi vuodeksi oikea suunta ja edelleen "yhteinen kaista". <3

Sanna