Alkuhuuma kesti ja kesti. Muistan edelleen miltä toisen näkeminen ja toisen kanssa olo tuntui. Oltiin molemmat tuolloin vielä alaikäisiä, ja asuttiin vanhempien luona tuohon aikaan.
Muistan myös, kun ensimmäisen kerran sain kutsun tulla yökylään. Muistan edelleen, miltä se nuoren pojan huone näytti, se mitä syötiin ja mitä telkkarista katsottiin.
Ensimmäiset kaks vuotta oli kyllä aika haipakkaq, vaikka toisesta tykkäskin enemmän kun liikaa. Onneks kaikella on tarkotus ja jokainen teko ja tekemättömäksi jääneetkin teot, on tehny meistä tälläisen pariskunnan mitä ollaan tänä päivänä.
Armeija aikana muistan miettineeni kotona yksin, että kyllä se pitää paikkansa, että rakkaus vien jalat alta ja salpaa hengen. Itse nimittäin vietin monet unettomat yöt vain itkiessä toisen perään.
Kihloihiin mentäessä, moni kyllä onnitteli, mutta samalla myös tuli kuultu niitä "tuo ei tuu kestämään!". Ajattelin jo silloin että paska puhetta, kattokaa vaan!!
Esikoista alettiin odottamaan aina pian kihlauksen jälkeen ja porukat alkoi tajuta että hitto vieköön, nuohan on oikeasti ihan tosissaan. Pian odotettiinkin saapuvaksi jo toista poikaa. Muutettiin omaan asuntoon ja siitä reilu vuosi eteenpäin (-13), juhlittiin meidän häitä.
Kesällä 2014,meidän perhe kasvoi jälleen, ihanilla kaksospojilla.
Mitä ihminen voi enään tarvita? On ammatti, aviomies, terveitä lapsia useampi, omakoti ja itsellä on kaikki hyvin...
Vajaa vuosi kaksosten syntymän jälkeen saatiin tietää, että meille olisi taas siunaantumassa yksi lapsi lisää. 9kk odotuksen jälkeen meille koitti taas vauva aika ja perhe kasvoi 7henkiseksi.
Nykypäivänä liitot ei enään kestä. Se vaan on kylmä totuus. Ennen oltiin yhdessä halusi tai ei. Ja vielä vähemmän niitä syitä oli lähteä , jos lapsia oli saanut aikaseksi.
Vauva-aika on raskasta. Sekin on fakta! Miten ihmeessä me voidaan sitten olla vielä yhdessä?meillähän vauva-aikaa on kestänyt 10vuodesta jo aikalailla 6vuotta. Miten me voidaan vielä edes jaksaa saatika ehtiä muistaa toisiamme? No kyllä sitä ehtii, kun oikeasti haluaa. Niin kuin jokaisen asian kanssa,oli sitten kyse elämäntapamuutoksesta, tupakoinnin lopettamisesta tai rahasta, kaikki onnistuu kun asennoituu oikein.
Meillä ei muisteta ruusuilla, meillä ei tehdä kalliita pihvejä, meillä ei ostella koruja eikä helyjä, jotta saatais toinen tuntemaan olevansa tärkeä.
Meillä toinen saattaa yllättää tekemällä ruisleivän juustolla ja kinkulla, ilman että toinen sitä osaa odottaa tai pyytää. Joskus jopa siitä kinkusta on vain puoli siivua ja juusto jo parhaat päivänsä nähnyt.
Meillä muistetaan pienillä kosketuksilla ja halauksilla. Joskus pitkän ja raskaan päivän päätteksi ei itselle tee mieli päästää sitä toista siihen iholle, kun lapsetkin kiehnaa jo 24/7, mutta sekin on ok. Aina i tarvi huvittaa.
Joskus toinen hommaa yllätyksenä lapsille hoitajan, jotta päästään kodin ulkopuolelle ihan kahden. Niin kuin eilen.
Nykyään ihmiset luovuttaa liian helpolla. Jos koko ajan ei mennä satalasissa rakkauden ja läheisyyden kanssa, erotaan. Jotkut on yhdessä kiiltokuvan toivossa, jotkut lasten, jotkut haluaa äxöniä elämään ja joillekkin vanha alkaa tuntua jo loppuun kulutetulta, vaikka parhaat päivät on vielä edessä.
Rakkaus ei ikinä lopu, mutta ihmiset saa sen hiipumaan halutessaan. Suhteeseen täytyy panostaa!! Eihän rahakaan tule ruokaan, asumiseen ja elämään, ellei tee töitä?
Valehtelisin jos sanoisin, että "en oo ikinä halunnu ottaa hatkoja". Oi kyllä olen!! Oon ollu valmis myymään tuon miehen useastikkin, mutta miksi vaihtaa hyvää, koska täydellisellä ei tee mitään?
Pidemmän aikaa on saanut elää ihanan tasaista ja "rauhallista" elämää. Kaikki turha kinastelu ja riitely on turhaa, energiaa vievää aikaa, sempä takia meillä ei oo harrastettu semmosta. Oon oppinut vuosien saatossa olla nalkuttamatta (toki joskus vois pitää turpansa kiinni!!), ja oon oppinut myös ottamaan itselle aikaa, jopa joskus hiukan itsekkäästikin,mutta jokainen ihminen tarvitsee perheajan ja parisuhteen lisäksi vain omaa-aikaa.
Meidän perhe suuntaa huomenna mökille nauttimaan kesästä. Lasten kanssa kiireetöntä aikaa--pelejä ja hauskan pitoa. Illan hämärtyessä ja lasten nukkuessa me vanhemmat nautitaan lämmin sauna, ehkä yksi kylmä juoma ja ennen kaikkea-- hiljaisuudesta ja toisistamme, ilman arkisia hommia!!
Ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle. Muistakaa panostaa siihen toiseen puoliskoon, vaikka sitten ihan sillä kuivalla ruisleivällä ja hymyllä. Eiks je?
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti