Sitten on näitä äitejä, jotka on kaiket mahdolliset vuodet kotona, kunhan vaan Kelasta saa muutaman tillingin. Lapset on ne juttu ja siitä jutusta nautitaan.
Kastiin mahtuu ikäväkyllä myös niitä äitejä, jotka on kotona vain siksi, että muutkin on? Eihän töihin voi mennä, koska lapsi on alle vuoden ikänen, koska lapsen kuuluu kasvaa kotona, koska koska ja koska..ja pahin juttu, moni ei nauti kotona olosta, mutta KOSKa kaikki muutkin on kotona, niin eihän sinne töihin kehtaa mennä?!?
Tiedättekö sen fiiliksen, kun sun alkaa ihan hirveesti tehdä mieli itsetehtyjä korvapuusteja? Alat suunnitella niiden tekoa. Sitten ne pitää tehdä ja vielä kaikenkukkuraksi odottaa että ne valmistuu. Lopulta ahmit niitä pellillisen ja sun tekis mieli oksentaa. Näin se kotiäitiyskin menee.
Itellä on alkanut pikku hiljaa tää kotiäitiys maistua pakkopullalta. Oon ollut nyt enemmän tai vähemmän kotona melkein 7vuotta.
Onko mulla sitten varaa valittaa? Onko mulla oikeus haluta ja vaatia itselle jotain muuta? Totta helvetissä!!
Edelleen mun lapset on mulle tärkeintä maailmassa. En vaihtais niitä mihinkään, vaikka oon välillä kurkkua myöden täynnä niiden riitelyä, nyppimistä, jäynän tekoja ja myös niitä tekemättömiä tekoja. Lapset on elämän ykkös juttu!! Mutta.. mä oon oikeasti alannut kaivata jotain muuta. Vaikka kotiäitinä tapaan usein kavereita, oon mä alannut oikeasti kaivata niitä aikuisten juttuja. Vain juttuja, johon ei liity ne oma lapset. Eikä toisten lapset.
Olin kuukausi takaperin yhteydessä vanhaan työnantajaan ja kerroin, että oon käytettävissä keikkahommia varten. Se oli kuullemma onnellinen, että soitin. Ja lupasi soittaa heti kun keikkavuoroja tulisi.
Samana iltana, mä sain puhelun toisesta työpaikasta. "Hei Sanna. Me haluttais sut töihin joulukuuksi. Pääsisitkö?".
Mä en usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta hei?!? Kun mä sanoin sen ääneen, että kaipaan muutakin elämää, niin yhtäkkiä tarjolla oli jo työtä ja keikkatyötä.
Se koska mun kotiäitiys loppuu, on enään ajankysymys. Äitiysloma on loppunut ja mä olisin perjaatteessa "työläinen". Kaksoset on jo sen ikäisiä, etten murehdi niiden päiväkodin aloittamista, mutta mites tuo meidän pienin? Tiedän, että se pärjää, mutta pärjäänkö mä? Tän asian kanssa mä kamppailen. Mutta yksi johon en ryhdy on se
"Mä oon kotona, koska kaikki muutkin on, vaikka tää on ihan paskaa!"
Minkälaisia äitejä muut on? Kotiäitejä vai uramutseja? Ja miksi just se valinta?
No enpä kyllä koskaan ole edes kuullutkaan että ketään olisi kotona vain sen takia kun muut ovat?! O_o
VastaaPoistaIkävä kyllä. Niitäkin äitejä löytyy. Tiedän heti muutaman :/ :)
PoistaEhdottomasti yks uramutsi ilmoittautuu! Kyllä töitä saa kaivata, ite odotan jo kun kuuta nousevaa että elokuussa pääsen töihin, vaikka rakastankin lastani ylikaiken. :)
VastaaPoista