Nyt kun itselle on siunaantunut lapsia, on mullakin aina pieni tehtävä sinä päivänä, koska ihan vielä ei lapset osaa itse mennä kauppaan ja ostaa isille jotain. Toki lasten omat tekeleet on paras lahja minkä voi saada, mutta tykkään itse ostaa aina vähän jotain pientä lisäksi.
Joka vuosi, 6vuoden ajan, oon onnitellut miestä paikallislehdessä. Sinne saa lähettää onnittelut kuvan tai piirrustuksen kera. Ilmoituksessa ollaan aina muistettu halauksilla myös mun paappaa ja isäpuolta.
Isänpäiväksi tilasin miehelle Haglöfsin mustan fleecen. Ympäripyöreesti yks ilta siltä tiedustelin mitä pitäis ostaa talvea ajatellen. Ja koska meikäläinen tarjoushaukkana löysi sellaisen netistä, oli se tilattava samantien. Ainoo harmitus oli vaan, että se täytyi antaa etukäteen, sillä 14päivän palautusoikeus olis ehtiny umpeutua ennen virallista isänpäivää. Oli kuullemma tosi mieluisa ja on se kyllä kovassa käytössä ollutkin.
Tämän vuoden isänpäivä alkoi lasten luistelukoululla. 4v tuppas olla niiiin överi pahalla päällä heti herättyä, (rehellisesti sanottuna oltiin kyllä lähes kaikki vähän kiukkusia :D), joten siltä jäi tänään luistelut välistä. Ja hyvä niin, osottautu oikeen hyväksi valinnaksi. Esikoinen kuitenkin lähti isin kanssa nauttimaan. Hurjaa kuinka tuon ikäiset oppii äkkiä. Muutama kerta ja herra jo luisteli kovaa vauhti. Joulun jälkeen siirtyy sitten kiekkokouluun. Nyyh. Koska siitä tuli niin iso poika <3
Meillä on ollut joka isänpäivä tapana mennä päiväuniajan jälkeen mun isovanhemmille. Tänä vuonna tehdään poikkeus ja poiketaan ensin mun äidin luokse. Lahjapussukoihin tipahti tällä kertaa arvat :)
Mitenkäs sitten oman isän kanssa? Sellaista mulla ei ole. Konkreettisesti. Tää on aihe josta en ennen halunnut puhua. Tää on asia, joka on tehnyt isot arvet mun ja mun siskon elämään. Itse oon osannut ne parantaa, mutta toiset kärsii meinneistä vuosista ikävä kyllä pidemmän aikaa. Ehkä loppu elämän?
Mun isä ei halua olla mun kanssa tekemisissä. Ei olla nähty melkein 6vuoteen. Sitä ennen muutaman kerran, jota edelsi useampi vuosi, jolloin ei nähty.
Oon itse yrittänyt. Tuloksetta. Onneksi oon oppinut olla pilaamatta omaa elämääni tollaisen ihmisen takia. Nyt itse perheellisenä, ymmärtää jotenkin vieläkin vähemmän, kuinka joku vanhempi voi olla välittämättä omasta lapsestaan? Jokin hyvin kylmä ja tunteeton!!!!!
Ja hei.. en mä ihan ilman isää oo elänyt. Niin kuin monella muulla, myös mulla on isäpuoli. Ollut viimeiset 20vuotta.
Vaikken oo koskaan sitä omaksi isäksi kutsunut, eikä lapsetkaan kutsu paapaksi, on se meille silti isi ja paappa.
Illalla lapset käy vielä viemässä Markus-paapan haudalle kynttilän. Lapsille se on tosi tärkee juttu, vaikkei pojat oo koskaan Markus-paappaa nähnytkään.
Muistakaa kaikki nauttia tästä päivästä. On ihmisiä, joillekka isänpäivä ei oo lähellekkään juhlapäivä. Toisilla ei ole isää, ei isovanhempia, eikä edes niitä varavanhempia/paappoja. Toiset odottaa ja toivoo, että muut muistaisivat, joskus..turhaan. Vaikka me suomalaiset ollaan tällästä jääräpää kansaa, jotka ei puhu eikä pussaa,niin halaus korvaa varmasti, eikä maksa mitään.
Sen liiemmin en ala perustella ja kertoa, miksi meidän lapsilla on paras isi. Kuva puhukoon puolestaan <3
*Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti