Meidän päivä

Anonyymi toivoi postausta meidän päivästä. Mietin hetken kuinka saan rustattua sellaisen, saatika napattua kuvia päivän varrella sopivasti. Ajattelin koittaa, riittääkö muisti, aika ja kädet napsimaan kuvia yhden päivän. Eilen perjantaina mentiin näin

Aamu alkoi suhteellisen myöhään. Ollaan jostain syystä nukuttu nyt aika myöhälle useampana aamuna. Eihän siinä muuten oo mitään ongelmaa, mutta esikoisella alkaa esikoulu 8.30. Täytyy kyllä myöntää, että on ollu ihanaa kun mies on ollut kotona nyt useamman viikon. Ei tarvi pitää kiirettä ja saada kaikkia lapsia hoputettua liikenteeseen.

Aamut alkaa meillä aina aika samalla kaavalla. Tänäänkin, ensimmäisenä pääse puuro liedelle. Sillä aikaa lapset leikkii tai katsoo lastenohjelmia ja mä tyhjään tiskikoneen ja laitan pesukoneen päälle. Ihan siis joka ikinen aamu.

Molemmilla "isoilla" lapsilla oli päiväkotipäivä. Nuoremmalla herralla oli pyjamabileet, joten illalla oltiin hänelle laitettu valmiiksi pyjama ja isommalle normisti päiväkuteet.

Aamupala äkkiä nassuun ja menoks. Isimies vei tänä aamuna, joten mä jäin itse pienempien kanssa syömään vielä aamupalaa ja tekemään aamupesuja. Pienet ryntää leikkien pariin ja mä itse jään siivoomaan keittiön.

Kun päivä saa kirjaimellisesti alkaa, meikäläinen napauttaa kaffinkeittimen päälle ja rantautuu lastenhuoneen lattialle lelujen sekaan. Siellä saa hyvin viihdytettyä lapset ja samalla juotua (suhteellisen) rauhassa aamukahvin. Tänä aamuna tosin meillä oli fiilikset ja meno kaukana rauhallisesta, nimittäin toinen kaksosista päätti kiukuta kaikesta. Siis ihan kaikesta..

Välillä herra juoksi omaan huoneeseen huutamaan. Välillä paisko ovia ja kisko pyykkejä kuivaustelineeltä. Nyt joku varmasti ihmettelee, miksi pikku herralla on Addun lenkkarit jalassa.

Kenellä muulla asuu lapsia, jotka kuskaa kaikki kengät pitkin kämppää? Itse kyllästyin siihen ainaiseen hiekan määrään, joka välillä oli sohvalla ja välillä sängyssä. Nyt herra saa lompsia välillä puhtaat kengät jalassa sisällä. 

Seuraava homma olikin pyykkien viikkaus. Sitä kun tuntuu olla meillä koko ajan. Tuo perhanan pyykinkuivausteline on yks meidän huonekaluista. Pyykkien jälkeen vuorossa oli päivittäinen imurointi. Oon imuroinut viimeiset 7vuotta, JOKA AAMU. Ei väliä oonko imuroinut edellis iltana vai en, mutta imuro heiluu aamusin. Kaksoset tykkää istuskella ja heilua rikkaimurin kanssa perässä ja nuorimmainen ryömii perässä ja hakkaa johtoa lattiaan. 

Ruokaakin piti alkaa tehdä, koska eiliseltä ei ollu jääny mitään, joten hellan ääreen..

Luojalle kiitos kiukkuiita väsähti ja hiljeni hetkeks peiton alle. Koko päivä oli kamala ilma, joten sisällä olokin alko käydä hermon päälle kunnolla. 

 lapset nappas ruuan ja sen jälkeen pääsivät päiväunille.

Itselle jäi hiukan aikaa, joten meikkipussi esiin ja kattomana hetkeks telkkaria miehen kanssa. Isommat lähdin hakemaan hiukan klo 12 jälkeen. Aamu oli ollu jokseenkin rankka, koska oltiin oltu sisällä koko päivä ja vinkumista oli ollu asiasta kun asiasta. Esikoinen oli tehnyt mulle lahjakortin. Meinasin tirauttaa kyyneleen, kun luin sen. Miten ihana on huomata, että noinkin pienet lapset ymmärtää, että mulla(ja miehellä) on tosi paljon hommaa. Joskus tulee myös hiukan haikee olo, koska sitä huomiota ei oo antaa niin paljon isoille kun haluaisi. Mutta onneks kun heidän kanssa juttelee niin ei ne ota tätä meidän elämistä "pahalla". Ne ymmärtää, että pieniin lapsiin menee paljon aikaa ja niiden kanssa on paljon tekemistä, kun pitää pestä, vaihtaa vaippoja ja pukea. Riittämättömyydentunne on kyllä tuttu tunne.

5v pojalla oli angiina ja lupasin sille jonkun pienen legon, jos ottaa lääkkeen koko 10päivän kuurin ajan. Nyt se ällöttävän lääkkeen ottaminen onneksi loppui. Poika näki, että isoveliä harmitti, ettei hän saisi legoja koska ei ollut joutunut ottamaan lääkettä. Joten pikkuveikka halusi ostaa myös isovelille jotain. Matka kohti kauppoja ja postia. Ihanaa kun saa viettää aikaa vain isompien kanssa.

Ja koska oli kauan odotettu perjantai, pelipäivä, saa isommat yleensä alkaa rauhassa pelata pelejä ennen kun pienemmät herää päiväunilta (olivat jo heränneet). Tällä kertaa uudet legot vei kuitenkin voiton ja niillä leikittiinkin useampi tunti.

Päiväunien jälkeen syötiin välipalaa ja pähkäiltiin mitähän sitä tekis. Pieni happihyppely ei olis pahitteeks, mutta koska ulkona satoi vettä, me jäätin sisälle. Isimies meni ulos tummentamaan äitinsä kanssa meidän auton takaikkunaa ja me leivottiin joulutorttua appelsiini tuorejuustolla. Kannattaa muuten koittaa, on ihanaa vaihtelua sille luumumarmeladille. Myöhemmin syötiin ruoka ja nautittiin jälkkäriksi joulutortut. Myöhemmin lähdin itse vielä lähipostiin hakemaan paketin.

Iltapäivällä mun täti, nuorimman pojan kummitäti tuli meille kylään. Höpöteltiin, leikittiin ja syötiin iltapala.

Illan pakolliset överi hömpötykset piti totta kai alottaa, vaikka juteltiin, että ne vois jättää välistä tänään. Silti piti vähän tehdä kiusaa.

Kello alkoi olla jo kahdeksan, joten kaksoset hammaspesun kautta nukkumaan.

Meillä on kaikkien lapsien kohdalla tullu rutiiniks ottaa vielä pienet vesihuikat ennen nukkumaan menoa. Siitäkin huolimatta, sitä vettä täytyy pyytää ainakin 100kertaa. Ja jos sitä ei heru, niin täytyy alkaa tehdä muutoin sitten kiusaa.

Isommat nappas pelikonsolit kouraan ja me vietettiin pienimmän kanssa pieni hetki kahden. Välillä auteltiin isoveljiä pelien tiukoissa paikoissa.

Kuopus alkoi olla jo vailla unia, joten kolmannet hammasparit tuli sille iltaa pestyä. Ja ei kun nukkumaan

Siivosin kämpän, että aamulla on kiva herätä. Lopulta me isompien kanssa napattiin herkkupäivä karkkipussit esiin ja alettiin nauttia. Välillä katsottiin telkkaria, välillä pelattiin ja välillä höpöteltiin.

Meikäläinen painui kans iltapesujen jälkeen nukkumaan, mutta isommat jäi vielä isimiehen kanssa nauttimaan alkaneesta viikonlopusta.

Aika normipäivä siis. Ihan kaikkea ei jaksa rustailla, mutta toki välillä puhuttiin puhelimessa, käytiin vessassa, vaihdettiin vaippaa, vaihdettiin vaatetta, vietiin roskia, pedattiin sängyt...... 

Yleensä ulkoillaan aamu ja iltapäivisin tai kyläillään, mutta tänään kiristeltiin hermoja sisällä. Tapaan itse jumppailla jossain vaiheessa päivää, mutta nyt se jäi. Yleensä siihen ei löydy edes "omaa rakoa", mutta sitten laitan pitkälleen lattialla kesken lastenleikkien. Liikunta on yksi sellainen asia, josta en luovu.

 Oon joskus aatellu, että ei meillä nyt niin kummosia päiviä ole, mutta kyllähän tota tekemistä on koko ajan. Moni on kysynyt, miksei me tehtäis joku telkkari ohjelma tai edes katsaus  muille meidän elämästä. Hah!! Siinä oliskon muilla ihmettelemistä ja puhuttavaa.

 Iltaisin osaa arvostaa omaa-aikaa ja sitä, mitä on päivän aikana saanut tehtyä. Kaikki asiat on saanut lasten myötä niin erilaisen arvostuksen, ymmärryksen ja tärkeyden. Joskus iltaisin voisin painua samantien pehkuihin, koska päivät verottaa ajoittain tosi paljon. Yleensä kuitenkin osaan nauttia menneestä päivästä ja rauhallisista illoista olohuoneessa löhöillen.

Kaaosta vai hallittua kaaosta? Kuinka muiden perheissä, onko rutiineja vai mennäänkö ihan hetkessä?

*Sanna