Pipo/huivi arvonnan voittaja

pahoittelut. Tuntuu että aika ei meinaa riittää. Nyt on kuitenkin pipo arvonnon voittaja selvillä

Anonyymi26. lokakuuta 2016 klo 0.17

Tarvitsen pipon, koska en ole sellaista omistanut 8 vuoteen... kyllä, luit oikein. Nyt kun muutin Keski-Suomeen ja auto vaihtui kävelyyn, ei pelkkä hupun päähän vetäminen enää riitä. -Karoliina

Laittaisitko mulle sähköpostia kiljustenherrasvaki@gmail.com

Ihanaa alkanutta viikkoa. Täällä jäädään nauttimaan hiljaisesta illasta ja telkkarin antimista :)

Sinä kysyt. Minä vastaan.

Nyt teillä on mahis laittaa postaustoiveita ja kysymyksiä su 6.11 saakka
 :)
Sen verran raotan, että tänään on valokuvattu "meidän päivä" postaus, mutta teksti vielä odottaa kirjottajaansa. Oon aina ajatellut, että ei meidän päivät nyt niin kummosia ole, mutta ehkä vähän oon valehdellut kyllä itselle. Lupaan siis kertoa kaiken. Ja lupaan, että luvassa on tunnetta laidasta laitaan. Suhteellisen raskas viikonlopun alku, mutta silti aika normipäivä.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle

*Sanna

Meidän päivä

Anonyymi toivoi postausta meidän päivästä. Mietin hetken kuinka saan rustattua sellaisen, saatika napattua kuvia päivän varrella sopivasti. Ajattelin koittaa, riittääkö muisti, aika ja kädet napsimaan kuvia yhden päivän. Eilen perjantaina mentiin näin

Aamu alkoi suhteellisen myöhään. Ollaan jostain syystä nukuttu nyt aika myöhälle useampana aamuna. Eihän siinä muuten oo mitään ongelmaa, mutta esikoisella alkaa esikoulu 8.30. Täytyy kyllä myöntää, että on ollu ihanaa kun mies on ollut kotona nyt useamman viikon. Ei tarvi pitää kiirettä ja saada kaikkia lapsia hoputettua liikenteeseen.

Aamut alkaa meillä aina aika samalla kaavalla. Tänäänkin, ensimmäisenä pääse puuro liedelle. Sillä aikaa lapset leikkii tai katsoo lastenohjelmia ja mä tyhjään tiskikoneen ja laitan pesukoneen päälle. Ihan siis joka ikinen aamu.

Molemmilla "isoilla" lapsilla oli päiväkotipäivä. Nuoremmalla herralla oli pyjamabileet, joten illalla oltiin hänelle laitettu valmiiksi pyjama ja isommalle normisti päiväkuteet.

Aamupala äkkiä nassuun ja menoks. Isimies vei tänä aamuna, joten mä jäin itse pienempien kanssa syömään vielä aamupalaa ja tekemään aamupesuja. Pienet ryntää leikkien pariin ja mä itse jään siivoomaan keittiön.

Kun päivä saa kirjaimellisesti alkaa, meikäläinen napauttaa kaffinkeittimen päälle ja rantautuu lastenhuoneen lattialle lelujen sekaan. Siellä saa hyvin viihdytettyä lapset ja samalla juotua (suhteellisen) rauhassa aamukahvin. Tänä aamuna tosin meillä oli fiilikset ja meno kaukana rauhallisesta, nimittäin toinen kaksosista päätti kiukuta kaikesta. Siis ihan kaikesta..

Välillä herra juoksi omaan huoneeseen huutamaan. Välillä paisko ovia ja kisko pyykkejä kuivaustelineeltä. Nyt joku varmasti ihmettelee, miksi pikku herralla on Addun lenkkarit jalassa.

Kenellä muulla asuu lapsia, jotka kuskaa kaikki kengät pitkin kämppää? Itse kyllästyin siihen ainaiseen hiekan määrään, joka välillä oli sohvalla ja välillä sängyssä. Nyt herra saa lompsia välillä puhtaat kengät jalassa sisällä. 

Seuraava homma olikin pyykkien viikkaus. Sitä kun tuntuu olla meillä koko ajan. Tuo perhanan pyykinkuivausteline on yks meidän huonekaluista. Pyykkien jälkeen vuorossa oli päivittäinen imurointi. Oon imuroinut viimeiset 7vuotta, JOKA AAMU. Ei väliä oonko imuroinut edellis iltana vai en, mutta imuro heiluu aamusin. Kaksoset tykkää istuskella ja heilua rikkaimurin kanssa perässä ja nuorimmainen ryömii perässä ja hakkaa johtoa lattiaan. 

Ruokaakin piti alkaa tehdä, koska eiliseltä ei ollu jääny mitään, joten hellan ääreen..

Luojalle kiitos kiukkuiita väsähti ja hiljeni hetkeks peiton alle. Koko päivä oli kamala ilma, joten sisällä olokin alko käydä hermon päälle kunnolla. 

 lapset nappas ruuan ja sen jälkeen pääsivät päiväunille.

Itselle jäi hiukan aikaa, joten meikkipussi esiin ja kattomana hetkeks telkkaria miehen kanssa. Isommat lähdin hakemaan hiukan klo 12 jälkeen. Aamu oli ollu jokseenkin rankka, koska oltiin oltu sisällä koko päivä ja vinkumista oli ollu asiasta kun asiasta. Esikoinen oli tehnyt mulle lahjakortin. Meinasin tirauttaa kyyneleen, kun luin sen. Miten ihana on huomata, että noinkin pienet lapset ymmärtää, että mulla(ja miehellä) on tosi paljon hommaa. Joskus tulee myös hiukan haikee olo, koska sitä huomiota ei oo antaa niin paljon isoille kun haluaisi. Mutta onneks kun heidän kanssa juttelee niin ei ne ota tätä meidän elämistä "pahalla". Ne ymmärtää, että pieniin lapsiin menee paljon aikaa ja niiden kanssa on paljon tekemistä, kun pitää pestä, vaihtaa vaippoja ja pukea. Riittämättömyydentunne on kyllä tuttu tunne.

5v pojalla oli angiina ja lupasin sille jonkun pienen legon, jos ottaa lääkkeen koko 10päivän kuurin ajan. Nyt se ällöttävän lääkkeen ottaminen onneksi loppui. Poika näki, että isoveliä harmitti, ettei hän saisi legoja koska ei ollut joutunut ottamaan lääkettä. Joten pikkuveikka halusi ostaa myös isovelille jotain. Matka kohti kauppoja ja postia. Ihanaa kun saa viettää aikaa vain isompien kanssa.

Ja koska oli kauan odotettu perjantai, pelipäivä, saa isommat yleensä alkaa rauhassa pelata pelejä ennen kun pienemmät herää päiväunilta (olivat jo heränneet). Tällä kertaa uudet legot vei kuitenkin voiton ja niillä leikittiinkin useampi tunti.

Päiväunien jälkeen syötiin välipalaa ja pähkäiltiin mitähän sitä tekis. Pieni happihyppely ei olis pahitteeks, mutta koska ulkona satoi vettä, me jäätin sisälle. Isimies meni ulos tummentamaan äitinsä kanssa meidän auton takaikkunaa ja me leivottiin joulutorttua appelsiini tuorejuustolla. Kannattaa muuten koittaa, on ihanaa vaihtelua sille luumumarmeladille. Myöhemmin syötiin ruoka ja nautittiin jälkkäriksi joulutortut. Myöhemmin lähdin itse vielä lähipostiin hakemaan paketin.

Iltapäivällä mun täti, nuorimman pojan kummitäti tuli meille kylään. Höpöteltiin, leikittiin ja syötiin iltapala.

Illan pakolliset överi hömpötykset piti totta kai alottaa, vaikka juteltiin, että ne vois jättää välistä tänään. Silti piti vähän tehdä kiusaa.

Kello alkoi olla jo kahdeksan, joten kaksoset hammaspesun kautta nukkumaan.

Meillä on kaikkien lapsien kohdalla tullu rutiiniks ottaa vielä pienet vesihuikat ennen nukkumaan menoa. Siitäkin huolimatta, sitä vettä täytyy pyytää ainakin 100kertaa. Ja jos sitä ei heru, niin täytyy alkaa tehdä muutoin sitten kiusaa.

Isommat nappas pelikonsolit kouraan ja me vietettiin pienimmän kanssa pieni hetki kahden. Välillä auteltiin isoveljiä pelien tiukoissa paikoissa.

Kuopus alkoi olla jo vailla unia, joten kolmannet hammasparit tuli sille iltaa pestyä. Ja ei kun nukkumaan

Siivosin kämpän, että aamulla on kiva herätä. Lopulta me isompien kanssa napattiin herkkupäivä karkkipussit esiin ja alettiin nauttia. Välillä katsottiin telkkaria, välillä pelattiin ja välillä höpöteltiin.

Meikäläinen painui kans iltapesujen jälkeen nukkumaan, mutta isommat jäi vielä isimiehen kanssa nauttimaan alkaneesta viikonlopusta.

Aika normipäivä siis. Ihan kaikkea ei jaksa rustailla, mutta toki välillä puhuttiin puhelimessa, käytiin vessassa, vaihdettiin vaippaa, vaihdettiin vaatetta, vietiin roskia, pedattiin sängyt...... 

Yleensä ulkoillaan aamu ja iltapäivisin tai kyläillään, mutta tänään kiristeltiin hermoja sisällä. Tapaan itse jumppailla jossain vaiheessa päivää, mutta nyt se jäi. Yleensä siihen ei löydy edes "omaa rakoa", mutta sitten laitan pitkälleen lattialla kesken lastenleikkien. Liikunta on yksi sellainen asia, josta en luovu.

 Oon joskus aatellu, että ei meillä nyt niin kummosia päiviä ole, mutta kyllähän tota tekemistä on koko ajan. Moni on kysynyt, miksei me tehtäis joku telkkari ohjelma tai edes katsaus  muille meidän elämästä. Hah!! Siinä oliskon muilla ihmettelemistä ja puhuttavaa.

 Iltaisin osaa arvostaa omaa-aikaa ja sitä, mitä on päivän aikana saanut tehtyä. Kaikki asiat on saanut lasten myötä niin erilaisen arvostuksen, ymmärryksen ja tärkeyden. Joskus iltaisin voisin painua samantien pehkuihin, koska päivät verottaa ajoittain tosi paljon. Yleensä kuitenkin osaan nauttia menneestä päivästä ja rauhallisista illoista olohuoneessa löhöillen.

Kaaosta vai hallittua kaaosta? Kuinka muiden perheissä, onko rutiineja vai mennäänkö ihan hetkessä?

*Sanna

Arjen pieniä iloja ja halpoja hintoja

Eilen oli jo tavaksi muodostunut ripsihuolto. Soittelinkin Kaisalle, että nyt pitäis saada kulmatkin kuntoon, sillä niiden "piirtäminen" alko käydä jo hermoon. Pitkästä aikaa nappasin fillarin alle ja ei kun menoks.

Ensin fiksattiin ripset ja sen jälkeen kulmat. Useampi tunti meni rupatellessa, ja ei voi kun edelleen olla niiiin tyytyväinen!! Ihminen jonka oot "löytäny" netistä, osottautuu ihan mahti kosmetologiksi. Osaa hommansa. Ei tuputa palvelujaan, vaan tekee työnsä asiakkaan toiveiden mukaan sekä kysyttäessä vastaa. Sain vastausvuoro kysymykseen "haluatko musiikkia?". Tokasin, että "juu, mutta laitetaan jotain normaalia, ei tartte saada nukutettua mua". Niimpä taustalla pauhas Spotify "bilelista", sen mitä naurulta ja syvällisten keskusteluiden takaa pystyi. 

Oon eikoilla kerroilla kertonut Kaisalle, kuinka mulla on huonot kokemukset kulmienvärjäyksestä. Niistä on aikoinaan saatu kyllä semmosetkin Brezhnev kulmat että oksat pois. Muistan sen kun itkua tihrustaen en kehdannut edes omalle miehelle niitä näyttää. Sen jälkeen en siellä (nimeä mainitsemattomassa) paikassa käynyt, enkä kyllä kulmiakaan oo värjänny. Nyt kuitenkin oon päässyt taas niiden "makuun" sillä väri ja muoto on oikea ja halutunlainen :)

Tekemisvaiheessa nää näyttää kyllä kieltämättä aika hurjilta, mutta onneks lopputulos on ihan huippu :)

Hiukan tarttee aamusin kuitenkin näyttää kulmakynää (jos haluaa oikeen tarkka olla), sillä ihan joka kohdassa ei oo niin tuuhee karvotus :D onneks kukaan ei oo peilikuva itselleen, joten en anna sen häiritä itseänikään normi arkipäivinä. Sitten kun jaksaa sutasta muutakin kun mustat silmänaluset piiloon ja aurinkopuuteria poskiin, niin sitten huolitellaan kulmatkin kunnolla.

Kuinka moni muu värjäilee kulmia? 

Nyt pikkujoulukauden alettua sullakin on mahis panostaa itsees pikkurahalla. 

Itselle ripsienpidennykset on ollu niiiin suuri helpotus. Oon aina tykännyt kuitenkin panostaa sen verran itteeni, että "harjaan" naaman kuntoon. Nyt siitäkään ei tarvi huolehtia sen suuremmin, koska ripset tekee yleisilmeestä todella huolitellun. Ei tartte olla peura ajovaloissa, vaan näyttävä, mutta samalla myös luonnollinen. Hiukset on mun osalla ne jotka kärsii ja saa kokea sen "kotiäitinutturan" usein. Valitettavan usein!

Tiesittekö, että kulmakarvat on kantajansa kehys? Miltä näyttää taulu ilman kehyksiä tai vähän sinne päin kehyksillä? No, ei kovin kummoselta?!

Pelkällä kulmien  siistimisellä ja värjäämisellä, saat tehtyä ihmeitä. Kulmia voi värjätä juuri sen värisiksi kun parhaaksi näkee. Itellä on "luonnollinen" ruskeanharmaa.

Nyt.......

Pikkujoulukauden kunniaksi, saatte Kaisalta marraskuun loppuun asti:

Uudet ripsienpidennykset 70e (norm. 80e)
Ripsienpidennykset JA kulmakarvojen väri+ siistiminen 75e
Ripsienpidennykset JA huulikarvojen poisto sokerilla 75e
Puhdistava/ hemmotteleva kasvohoito 45e (50e)
Täydellinen kasvohoito 55e (65e)

Tarjoukset voimassa Vaasassa sekä Seinäjoella!

Ajan voit varata facebookissa tai puhelimitse 0456324706

Ens kerralle meikäläinen varas jo hoidon, jota oon kauan haaveillut. Kuullemma se saattaa hiukan kirpasta, joten ihan kokonaan sitä ei saada yhdellä kertaa välttämättä suoritettua. Ja ei, ei mtn botox hommia( sellaista vaihtoehtoa ei Kaisan hoiteista edes löydy), mutta neulat liittyy kyllä tulevaan. Huh ja huh!! Mutta koska kauan oon sitä miettiny ja vihdoin oon löytänyt tekijän johon luottaa 110%, niin miksi ei.

Nyt nauttimaan kuitenkin iltapalaa, jotta jaksaa taas nukkua ja herätä virkeänä alkavaan viikonloppuun. Tiedossa meidän perheellä on ainakin valokuvaus ja sukulaisten näkemistä.

  Sanna

 

Rusettipiponi mun. Lukijoille alekoodi ja arvontaa

Oon kauan haaveillut rusettipiposta. Papu rusettipipojahan on jos jonkinmoisia, mutta ite halusin teettää rusettipiponi Railan tekeleenä. Ollaan aikaisemmin ostettu Raila Desing:iltä mittatilaustyönä kaksosille pitkät vaunuverhot ja tuubihuivikin löytyy. Oon ollut joka tilaus kerralla enemmän kun tyytyväinen.

Olin Railaan yhteydessä ja kerroin toiveeni. Ainut johon en voinut vaikuttaa oli rusetti. Papun pipot on niin suojattuja, että rusetin oli oltava "aukinainen", eikä kiinni ommeltu niin kuin Papun omissa. 

Halusin ajattoman ja kaiken kanssa sopivan pipon. Väreiks valiutuikin musta ja vanha meleerattuharmaa. Ompelijan kaapista ei löytynyt mulle mieluista harmaansävyä, mutta sellainen kuullemma hankitaan. Sain siis just, enkä melkeen sellasen pipon kun halusin.

Mitäs tykkäätte?

Jo rehellisiä ollaan, olin valmis heittämään koko pipon roskiin, repimään hiukset päästä ja ottamaan eron miehestä kun väkersin tota rusettia. Ei tsiisus mikä homma!! En saanut rusetista yhtään sen näköstä kun ajattelin. Nyt joku ajattelee, että "eikö toi nainen osaa tehdä rusettia?". Juu osaan, mutta voin kertoa, ettei se mennyt ihan niin kun kengännauhat. Lopulta, 1h 30mim väkertämisen jälkeen luovutin. Otin luovan tauon ruokakaupassa käyden ja jatkoin. Ja tadaa.. siinä se on!! Juuri sellainen rusetti kun halusin. Parsin muutamalla pistolla rusetin kiinni, ettei tartte ihan joka kerta repiä hiuksia päästä  tätä ihanuutta päähän laitettaessa. Nyt tuo rusetinteko menee varmasti jo vanhasta muistista. Hiukan apuja mä siihen kyllä pengoin internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta omin pikkukätösin se on nyt tehty!!! I love it!!

Nyt sulla on mahdollisuus voittaa Raila Desingin pipo (ei rusetti) tai tuubihuivi omavalintaisella kankaalla. Kerro miks just sä tarvisit pipon tai huivin vai antaisitko sen kenties jollekkin? :) arvonta suoritetaan pe 28.10.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla blogin kommenttikenttään tai Kiljusten Herrasväki - facebook sivuille.

Palataas vielä tähän meikäläisen ihanaan rusettiyksilöön. Vaikka rusetinteko anto pienen miinuksen tälle pipolle (josta syytän ihan vaan omaa osaamistani), en olisi toisin valinnut. Oon ollut niin tyytyväinen Raila Desing tuotteisiin. Nyt haluainkim suoda tän saman fiiliksen teille. Jokaisella teistä, siis ihan jokaisella on mahdollisuus tilata tuotteita alehintaan. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa ja mikä parasta-- kaikki tehdään asiakkaan toiveiden sekä mittojen mukaan ja ennen kaikkea KÄSITYÖNÄ.

Raila Desing:in löydät Täältä

ALEKOODILLA: KILJUSET

Tilatessasi kaksi (2) tuotetta tai enemmän, saat tilauksen ilman postimaksuja 30.11 saakka.

Ei muuta kun tilaamaan.

*Sanna

*Postaus toteutettu Yhteistyössä Raila Desing kanssa

Sormiruoka ja täysimetys vs korvike ja purkkiruoka

Multa pyydettiin postausta liittyen nykypäivän some hypetykseen IMETYS ja SORMIRUOKA.

Se onkin ollu jo oikeesti aika kauan luonnoksissa, mutten oikeen oo osannu päättää onko tää kovin hyvä aihe puida. Tiedän, että moni tulee ottamaan tästä itseensä, mutta muistakaa.. mielipiteitä on monenlaisia.

Kuinka moni on nähnyt edes yhden somehypetyskuvan koskien täysimetystä? Varmasti jokainen. Kuinka moni on lisännyt someen selfien kotisohvalta, jossa istut tissit paljaana, lapsi sylissä ja kuvan alla on hästägin #täysimetys #taysimetys #äidinmaito #teriniitti #rintaruokinta ? Tai löytyyhän sun somekanavista edes 5 kuvaa, jossa hehkutat täysimetystä yläosattomissa?

Ai ei löydy.. ootpa sä outo!!!!

Kuinka moni sattui lukemaan Suvi Pitkäsen mielipiteen imetyksestä? Hän päätti ettei imetä ollenkaan koska se on epämiellyttävää ja YLiARVOSTETTUA. Pikku hiljaa alan kallistua myös itse noihin samoihin sanoihin.

Itse viisi lasta saaneena, oon kokenut monenlaiset ruokinnat. On menty osittaisimetyksellä, täysimetyksellä ((6kk) ja korvikerumbakin on tullut koettua useamman lapsen kanssa.

Esikoinen päätti 4.5kk osittaisimetyksen jälkeen (saanut siis pulloa aina silloi tällöin), että tää oli nyt tässä. Kaikki vippaskonstit koitettiin, mutta poika ei huolinut enään muuta kun pulloa. Toisaalta, mua se ei haitannut, koska en ollut mikään hypetys imettäjä ihminen.

Toinen poika taas kisko puolivuotta täysin ilman pulloa. Se ei huolinut sitä ollenkaan. Puolenvuoden imetyksen jälkeen mä itse päätin, että tää loppuu nyt. Olin niin loppu sen imetyksen takia. Painokin kävi alimmillaan 48kg.  Muistan sen olotilan kuin eilisen. Inhosin ruokaa, koska se nostatti maitoa. Inhosin sitä tissinlutkutus aikaa, vaikka lapsi nautti siitä.

Kaksosten synnyttyä sain kuulla usein kysymykset:

Kuinka sä imetät kahta?

Miten sun maito riittää kahdelle?

Tuleeko sulla riittävästi maitoa kahdelle?

Niin, kai sä imetät?

Fuck you! Ihan oikeesti ihmiset.

Kaksosten synnytyä keskosina, ei niillä ollut tarpeeksi voimia edes olla rintaruokinnassa. Aluksi mentiin nenämahaletkuilla ja sitten pulloruokinnalla. Jos sä (ja 200 muuta) hypetätte imetyksen puolesta, ei muille se fiilis oo ehkä sama? Ja toisille se ei oo edes mahdollinen?!

Nuorin poika on meillä on täysin pullolapsi, mun omasta päätöksestä!

Imetyksestä voi oll montaa mieltä. Mulle se on ihan sama kuinka sun lapsi saa elämänsä ensimmäiset kuukaudet ravintonsa, mutta oikeesti?? Kertokaa mulle, miksi sitä imetystä täytyy hehkuttaa? Miksi? Miksi ja miksi?

Juu se on kovinkin luonnollinen asia, mutta..? Ehkä mä oon nyt se outolintu, joka ei tajua ja joka EI oo lisännyt tissiensä kuvia nettiin?!

Mulla on ystäviä, jotka nauttii imettämisestä. Mulle se on myös ihan ok, että ne tekee siitä jos nähdään. Se on jokaisen oma asia kuinka ruokkii lapsensa, pääasiahan on, että lapsi saa ruokaa kun kokee sitä tarvitsevansa.

Koska elämä ei kanna kauas pelkällä TÄYIMETYkSELLÄ tai vastasuudessaan sillä toisten suosimalla KOrVIKKEELLA, on saatava myös kiinteitäruokia. Tästä päästäänkin aiheesse SORMIRUOKAILU. Oikeesti?? 

"Voi että. Meidän Liisi hoksas tänään, kuinka sitä porkkanaa ja perunaa voi levittää pitkin sitä meidän uutta korkeakiiltovalkosta keittiönpöytää? Eiks oo ihanaa? Voi että, toinen niin nauttii ja oppii uusia asioista!".

Siis oikeesti?

Mut on pienenä opetettu ruokailemaan siihen tarkoitetulla välineillä, jotka n 25vuotta sitten on ollu haarukka, (veitsi) ja lusikka. Mulle on opetettu, että ruualla ei leikitä. Ruoka kun ei oo itsestäänselvä asia jokaiselle täällä pallolla asuvalle ihmiselle. Silti.. siltikin musta on tullut ihan kelpo ihminen, ruokailija

Mites nää lauseet kolahtaa teihin:

Sormiruokailussa tavoitellaankin kaikille miellyttävää ja positiivista ateriointikokemusta. 

Lapsen itse sormiruokaillessa jää myös vanhemmille aikaa nauttia oma ateriansa, kunhan vain samalla pitää silmällä aktiivisesti lapsen ruokailun sujumista turvallisissa merkeissä.

Mä olen ainakin rehellisesti niiiin neurootikko siivouksen suhteen, että mä en kestäis sitä sotkua mikä siitä ruokaleikistä syntyis. Mä en itse nauttis omasta ruokailusta tipan vertaa. Eriasia on sitten kun lapsi on sen ikäinen, että alkaa itse haluta syödä. Silloinhan luonnollisesti syntyy sotkua, jolle vaan ei voi mitään.

Meillä ei siis oo sormiruokailtu eikä sormiruokailla. Meillä ei myöskään oo höyrystetty lihaa,keitetty  palsternakkaa ja bataattia. Meillä jokainen lapsi on saanut useamman ateriansa purkkiruokana, lukuun ottamatta keitettyjä perunoita ja porkkanaa. 

Meidän pojat siis on "purkkiruoka ja korvikelapsia". Siltikin, niistä on kasvanut niin  reippaita, pitkiä ja ennen kaikkea ihan  tavallisia ihmisiä.

Mitä muut? Täysimetys/sormiruoka vai korvike/purkkiruoka? Miten ite oot valinnut ja miks oot valinnut?

Haluisin myös kuulla vastauksia tähän hypetykseen liittyen? Miksi niitä imetyskuvia otetaan?

*Sanna

Mun elämä, mun tekemiset

Kuinka moni myöntää, että on joskus ajatellu :"mitähän muut nyt sanoo?"

Ite kuulun tähän kastiin. Tai no..kuuluin. Lasten myötä sitä on jotenkin kategorioitu johonkin kastiin. Äitin pitäis näyttää äideiltä. Mutta minkä näkönen sitten on se tavis äiti?

Samat vaatteet vuodesta toiseen? Tukka kotinutturalla ja ripsiväri kuivunut meikkipussin pohjalle? Kaikki aika ja raha menee lasten vaatteisiin ja elättämiseen? "Äidillä" ei oo tatskoja tai läväreitä, vaan jauhoa rinnuksilla ja vaatteet tuoksuu vastaleivotulta pullalta?! Lapsia kehoitetaan olemaan vaan rauhassa ja käyttäytymään? Itse istutaan puistonpenkillä, koska maahan kaivettu trampoliini on tehty vain lapsille?

Ehkä? Tai sitten ei?!

Mun mielestä jokainen äiti saa olla just sellanen kun haluaa. Mulla on kaveri, joka rakastaa tatuointeja, niitä löytyy ja paljon. Sillä on myös pieni lapsi, joka on saanut parhaan mahdollisen kasvatuksen. 

Mulla on myös kaveri, joka ei niin välitä panostaa itseensä, mutta on silti kaunis ja paras mahdollinen äiti. Mun äiti taas on aika  "tavis äiti", se käyttää lähes aina niitä samoja vaatteita, eikä omista tatskoja tai lävistyksiä, mutta se ei todellakaan tuoksu vastaleivotulta pullalta ja se tykkää käydä kampaajalla (joka muuten maksaa ja paljon!!). Tiedän äitejä, jotka tykkää istua vaan puistonpenkillä ja tiedän äitejä, jotka juoksee onnesta soikeina leikkipuiston kiipeilytelineissä.

Ite oon nyt äitiysloman aikana panostanut paljon itteeni ja oppinu ottamaan rennosti. Oon jollain tasolla ehkä unohtanut sen aijemmin. Välillä sitä miettii, että mikä ihme nyt on kun nyt on ihan eri ääni kellossa.

Viime kuukausien aikana on tullut laitettua ne "vuodesta toiseen" vaatteet pois ja uusittua lähes kaikki. Hiukset on kokenu muodonmuutoksen, pitihän se niskasiili leikata. Tulee sitä joskus herätettyä se sisäinen lapsi vähän liikaakin. Ollaan sitä oltua se pullantuoksunen kotiäitikin ja lasten kanssa yltäpäältä jauhoissa. 

 Tatuointi on ollu kauan haaveissa ja yhtäkkiä se olikin nyt laitettu. Sama lävistyksien kanssa. Oon kauan haaveillut kahdesta lävistyksesfä, mutta aina sitä on siirtäny ja miettiny että "voinks mä laittaa sellasta?".. whaat.. miksen vois?! Tuumasta toimeen, mä olin jo matkalla. Julkaisin kuvan tietenkin ihan onnesta soikeena someen, johon sainkin ihanan kommentin instagramin kautta:

"Mä oon ajatellu että noita otetaan 16vuotiaana uhmatakseen äitiä, mutta sinä uhmaatkin äitiyttä. Loistavaa!"

Kommentista tuli todella hyvä fiilis. Ihana kun on ihmisiä jotka osaa ajatella, että maailma ja äitiys ei kaadu tälläiseen. Jos joku, tässä tapauksessa minä, saa tästä hyvän fiiliksen niin miksei??!

Toinen asia, josta oon ittessäni oikeasti todella ylpee, 

--oon oppinu lähtemään pois kotoa ilman suurempia miettimisiä ja pohtimisia. Oon oppinut ottamaan itselle aikaa, jos siltä tuntuu. En tietenkään vaan ilmota yhtäkkiä miehelle, että "moro, mä meen nyt. Nähdään joskus!". Ei ei, vaan mä osaan nykyään lähteä kotoa miettimättä kuinkahan lapset, kuinkahan mies jaksaa töiden jälkeen, apua nyt äkkiä että ehdin kotiin pian takasin. Se kun on todella harva kerta, kun meikäläinen poistuu kotoa ihan yksinään muutoin kun salihousut jalassa.

N 2kuukautta sitten ehdotin miehelle, jos lähdettäisiin katsomaan Sannia Seinäjoelle. Mun äiti ja mumma lupautui tulla hoitamaan lapsia. Viime perjantaina se 2kuukauden odotus oli ohi, ihanaa!! Meikäläinen starttas auton ja nappasin mun oman invan etupenkille. 9tunnin treffit sai alkaa. 

 Nyt jaksaa taas. Haaveita ja unelmia on tehty toteutettavaksi, joten ihmiset, tarttukaa tilaisuuksiin. Täällä eletään kerran. Lähipäivinä meidän olis tarkotus lähteä hoploppiin. Lapset toivo jo viimeks, jos voisin hyppiä niiden kanssa isoilla trampoliineilla. Tein muutaman hypyn ja lopetin. Nyt ens kerralla aijon hyppiä siellä omien lasten kanssa niin kauan että joku tulee sanomaan "nyt olis toisten vuoro". 

*pus Sanna