Syksy fiiliksiä

Kuinka moni on tuntenut ittensä arvokkaaksi ja kauniiksi?

Toisten mielestä semmonen on itsekästä. Okei, jos se menee yli niin sitten, mutta millaista on ihmisen elämä jossei se pidä itsestä? Ei varmaan kovinkaan mukavaa. 

Itse sorrun (useinkin!!) siihen, että arvostelen itseäni. Aina löytyy jtn moitittavaa ja parannettavaa. Se vie energiaa ja näkyy ulos päin. Uskokaa pois vaan, näin se on!!  Oli ihminen sitten lihava, laiha, urheilullinen tai ei, sairauden viemä tai "ihan normi", näkyy se ulos päin oletko sä tyytyväinen ja onnellinen.

Itse oon alkanut nauttia taas siitä, että saan olla tyytyväinen ja onnellinen ilman niitä huonoja ajatuksia ja kritiikkiä. Oon oppinut arvostamaan itseä ja varsinkin omaa kroppaa. Lasten saaminen on hurja muutos kropassa ja se näkyy myös tän mutsin kropassa. Ennen tein siitä numeron, enään en!! Kuinka mukava onkaan kulkea pienissä sortseissa ja topissa. Tiedän ettei yksikään ajattele negatiivisesti ja jos ajattelee, ne on varmaankin lapsettomia tai ainakin todella ahdasmielisiä. 

Viime aikoina oon alkanut panostaa myös itseeni, vaikka lapsille on ostettava ne talvi ja syystamineet oli rahaa tai ei tai huvitti sitten ostaa jtn muuta tai ei. Joka kuukausi olis oikeudenmukaista silti muistaa laittaa muutama euro vaan itteensä. Kuinka moni tän kuitenkin toteuttaa? Tuskin kovin moni?!

 Oonkin uusinu vaatekaapin ihan kokonaan. Nyt se näyttää siltä miltä mä näytän myös sisältä päin tällä hetkellä. Onnellinen, iloinen ja täynnä elämää. Ei se elämä oo tähän asti mitään synkkää ollu, mutta nyt se viimeinen ruuvi on saatu oikeeseen kohtaan. Ja sen tuntee!!

Ennen liikunta toi välillä paineita. Piti muistaa tehdä se tietty määrä edes jotain. Nyt sekään ei oo enään niin justiinsa. Liikunta täytyy ja tuleekin harrastettua päivittäin, mutta ajatuksella "ei paineita". Näinkin oon tyytyväinen :)

Syksy on tunnetusti synkkää aikaa. Itse kuitenkin nautin siitä kun saa kerrospukeutua, laittaa villasukat jalkaa ja nauttia lämpöisen kaakaon kahvin sijasta. Saa polttaa iltaisin kynttilöitä ja käpertyä viltin alle. Päiväuniaika saa ihan uuden merkityksen. Kesällä piti touhuta koko ajan jotain, mutta nyt osaa vähän jo relata. 

Tänään me juhlitaankin meidän kaksospoikia. Hurjaa että niidenkin syntymästä on jo 2vuotta. Nyt ne jo juoksee, hyppii ja kiukkuaa. Justiinhan ne vasta syntyi, nukkui ja söi. Katsotaan kuinka meikäläisen tekeleet uppoaa vieraille. (Taikina ainakin oli hyvää ;) )

Kuinkas muilla? Tyytyväinen vai ei?

Sanna