En minäkään!!
Kun joku kysyy "mitä teille kuuluu?" , on vastaus useimmiten "hyvää". Kun joku kysyy "miten te jaksatte?" , on vastaus useimmiten "hyvin".
Mutta, koska kukaan ei ole kone, ainakaan muiden mielestä me "yli ihmiset" eli äidit, on myös niitä päiviä kun tekis mieli sano "huonoa" tai "ei jakseta!!". On päiviä kun ei huvita nähdä ketään tai ei huvita yhtään mikään. Silti,en oo luovuttaja tai masentunut. En oo piittaamaton tai huono äiti. Mä olen ihminen, joka osaa elää oikeaa elämää.
Lasten kanssa eläminen ei oo helppoa. Ei todellakaan! Lasten kanssa eläminen on työtä aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Ja Jos tarkkoja ollaan niin vuodesta toiseen saa olla työvuorossa!!
Tärkein työ mihin ihminen voi itsensä palkata.
Saan usein kuulla kuinka reippaita vanhempia me ollaan. Kuinka ihanasti me toimitaan lasten kanssa ja että moni haluaa ottaa (ja ottanutkin) mallia meistä. Mutta miksi? Jokainen vanhempi (lähes) on juuri oikea ja paras vaihtoehto omalle lapselleen.
Silloin kun meillä oli yksi lapsi (1!?!) me reissattiin joka paikassa. Lapsi ei ollut este. Me ei tehty siitä estettä. Kun toinen sankari syntyi kuljettiin taas , tällä kertaa 2 lasta mukana. Kun kaksoset syntyi oli isommila lapsilla ikää 4v ja 2.5v. Monet halus aina tulla meille kylään ja soitteli jos tarvittaisiin apua. Vastasin aina, että kyllä me voidaan tulla sinne päin jos vaan se on ok. Kulkeminen lasten kanssa ei ollut ongelma edelleenkään, vaikka pieniä poikia oli joukossa jo 4. Apu oli aina tervetullutta, mutta itse "apua apua", ei tarvittu.
Nyt kun lapsia on viisi me kuljetaan edelleen. Kaupassa, kylässä, juhlissa.. Joka paikassa! Toki on niitäkin kertoja, kun toinen vanhempi nappaa vain yhden tai kaksi poikaa mukaan ja lähtee asioille. Siitä nauttii vanhempi ja etenkin lapset. Aina vaan ei jaksa koko Kijusten herrasväkeä.
Kävin eilen lasten kanssa yksin kaupassa ja pankissa. Kuopus sai ottaa pienet tirsat kantorepussa, kaksoset tuli kävellen turvavaljaissa ja isommat halus ottaa ohjat käsiin :)
Menikö reissu ihan putkeen niin kun meillä aina menee (muiden mielestä!)?? Juu ei menny!
sain muutamat pitkät katseet, kun kaksosille postin jonossa odottaminen kävi hermon päälle. Isommat päätti repiä veikkauksen kuponkeja siinä odotellessa ja pienin puklas kantorepussa ollessa mun paidan valkoiseksi. Itsellä meni pasmat sekaisin ja pakettien lähettäminenkin piti yrittää vielä muistaa maksaa. Vanhempi rouva kuitenkin jakoi hymyn mun kanssa, katsoi lapsia ja näytti peukaloa. Koskaan en oo potenu "huonoa äiti"-fiilistä siitä, että meidän lapset on laittanu ranttaliks yleisillä paikoilla. Toki silloin pieni kiukku puskee itellekin päälle, mutta en koe siitä huonoa omaatuntoa. Koen silti olevani paras vanhempi meidän lapsille.
Aijon siis mennä toistekkin meidän vakkari lähikauppaan ja ihan vaikka samalla tyylillä.
Onko mussa sitten parannettavan varaa, jos kerran olen paras vaihtoehto omille lapsille? KYLLÄ!
Saanko joskus heittää aivot narikkaan ja valittaa etten jaksa? KYLLÄ!
Olenko mä silloin huono äiti? EN TODELLAKAAN!!
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti